Sain tänne jonnekin 4 valokuvaa. Kirjakuvaa. Olen lähiaikoina lukenut kolme kirjaa, joista tykkäsin tosi paljon ja yhden jota en lukenut alkua pitemmälle.

Ekana luin Asta Ikosen kirjan RAKKAUTTA RÖTTELÖSSÄ. Pääosassa on Anni, joka perii sedältään siirtolapuutarhamökin. Velipuoli Jopi auttaa mökin remontoinnissa. Naapurissa asustavat Sofia ja Juuso. Nämä kaksi pariskuntaa ovat suurinpiirtein samanikäisiä. Molemmilla oli sama äiti mutta eri isä.No siinä käy nyt niin, että nämä neljä viihtyvät hirmu hyvin yhdessä ja ovat salaa ihastuneet toisiinsa, mutta Anni ja Jopi luulevat, että Juuso ja Sofia seurustelevat ja toisinpäin Juuso ja Sofia luulevat, että Anni ja Jopi ovat pari. Paljon tapahtuu, yhdessä tehdään kaikkea kivaa ja vasta kirjan lopussa alkaa hommat sujua ja asiat selkiytyä. Remontit edistyvät, mutta miten Kaleva ja Altti sitten mahtuvat kuvioihin.

Aivan kevyttä, huoletonta ja helppoa lukemista ja hyväntuulista ja mikä minua eniten kiehtoo on onnellinen loppu vai onko?! Lukekaa toki.

Asta Ikoselta on tätä kirja ennen ilmestynyt kirjat RAKKAUTTA RAPPUKÄYTÄVÄSSÄ, RAKKAUTTA RANTAHUVILASSA, RAKKAUTTA JA RUISKUKKIA SEKÄ RAKKAUTTA RATIN TAKANA.

Nicolas Barreau ranskalainen kirjailija. Häneltä ovat ilmestyneet kirjat RAKKAUSROMAANIN RESEPTI, PIENI ELOKUVATEATTERI PARIISISSA, MEILLÄ ON AINA PARIISI JA NYT TÄMÄ, JONKA LAINASIN PIENTEN IHMEIDEN KAHVILA.

Pienten ihmeiden kahvila ei kolahtanut minulle, joten jätin lukematta tällä kertaa. Joskus myöhemmin saattaa kolahtaa. Kirja kertoo Nelly Delacourtista, jonka rakkaus päättyy kyyneliin ja elmä näyttää synkältä. Hän löytää isoäidilleen kuuluvasta kirjasta viittauksen Venetsiaan ja sanat RAKKAUS VOITTAA KAIKEN , lähtee Venetsiaan selvittämään mitä nämä sanat oikein tarkoittivat hänen isoäidilleen, mikä oli hänen salaisuutensa.

Matkalla hän päätyy taianomaiseen pieneen kahvilaan, kohtaa hurmaavan nuoren miehen ja mitä sitten tapahtuu. Lukekaa ja ihmetelkää.

Seuraavana luin MAIJA KAJANNON kirjan MITTOJA JA TILAUSTÖITÄ. Kirjan päähenkilö on Titta, mainostoimiston projektipäällikkö. Hän tekee töitä niska limassa, on hyvä työssään, mutta ei osaa pitää puoliaan. Kiitokset hyvästä työstä menevät aina jollekin toiselle. Titta yrittää ja yrittää ja tekee enemmän ja enemmän töitä, mutta sitten tapahtuu jotain ja tilanteet muuttuvat. Titan isoäidillä on rintamamiestalo, torppa, joka on huonossa kunnossa ja jota hänen äitinsä ja tätinsä aikovat rempata ja myydä. Wauuu, Titta lupautuu hoitamaan rempan oman työnsä ohella. Helppoa se ei tule olemaan, mutta hyvä puoli asiassa on se, että rahoitus on remppaa varten kunnmossa, koska torppaa on usein vuokrattu ja ne rahat on pantu kaikki talteen.

No, sitten pitäisi kuitenkin saada joku tekemään varsinaisen työn, koska Titta ei tietenkään voi olla siellä kuin silloin tällöin muutamia päiviä kerrallaan, vapaapäiviä pitäen ja viikonloppuisin tietenkin ellei töitä ole paljon niin että ylitöissä pitäisi olla.

Remppamies on sitten Mika nimeltään ja tuntuu olevan niin hyvä työssään, että Titta voi huoleta jättää torpan Mikan hoiviin kun itse on töissä kaupungissa.

Titan työpaikalla sattuu kaikenlaista ja lopulta ja viimeinkin Titta irtisanoutuu ja asettuu torpalle, haluaa jäädä sinne loppuelämäkseen - ehkä. Mitä muuta sen jälkeen tapahtuu niin lukekaa ja nauttikaa. 

Tänään aamulla luin loppuun kirjan KULMAKAUPPA COCLEBERRY BAYSSA, jonka on kirjoittanut Nicola May. Nicola May on englantilainen kirjailija, joka on kirjoittanut ainakin 15 romaania ja saanut useita palkintojakin. Kulmakauppa Cocleberry Bayssa on eka sarjassa, johon kuuluu neljä kirjaa. Toinen osa lienee SALAISUUKSIA COCLEBERRY BAYSSA, mutta sitten on vielä kahvila cocleberry bayssa ja joulu cocleberry bayssa joitten järjestystä en tiedä.

No, mutta päähenkilö on Rosa Larkin. Häne perii kulmakaupan Cocleberry Bayssa. Kukaan ei tiedä kuka lahjoittaja on. Asianajajakaan ei tiedä lahjoittajan nimeä. Kummallista, mutta Rosa, joka juuri on saanut potkut työstään päättää lähteä Devoniin katsomaan mitä on perinyt. Rosa sanoo heipat vuokraisännälleen ja hyvälle ystävälleen Joshille, ottaa mäyräkoiransa Hot Dogin mukaansa ja lähtee matkaan. Kirja on hulvaton aivan hulvaton ja ihana. Yhteisöllisyys on huipussaan ja salaisuudet alkavat hahmottua vai alkavatko. Ainakin yllätyksiä on luvassa niin Rosalle kuin lukijoillekin. Lukekaa ihmeessä. Suosittelen.

Näitä kirjoja haluan suositella jos remppa-aiheista tykkäätte. Minä tykkään lukea tällaisia kirjoja, jotka ovat lämminhenkisiä, täynnä huumoria, jossa on koiria tai kissoja mukana ja jotka ovat yllätyksiä täynnä. Täytyy sanoa vielä tästä viimeisimmästä, että lopun yllätys oli mahtava, en mitenkään pystynyt arvaamaan mitä tuleman pitää.

Synkähkön iltapäivän jälkeen aurinko paistaa edelleen vaikka kello on jo kohta puoli kymmenen illalla. Huomennakin lienee kaunispäivä ellei aamun sadetta oteta huomioon. Jos se nyt meillä sataa. Jos on kaunista voisin pestä ikkunoita takapihalla.

No kaikke mukavaa viikonloppuunne.

Kuitit ja kirjeenvaihto nätisti mapeissaan. Etu- ja takapihalla kävin siistimässä paikkoja nurmen leikkuun jäljiltä ja äsken vein vielä roskunkin.

Ihan mukavaa kun joskus on näitäkin päiviä, että kaikki sujuu noin suhtkoht mallikkaasti.

Mutta yksi kompastuskivi on!!! Sukan kantapää ei nyt onnistu millään. Tummanharmaa ohut lanka ja mun aika huono näkö leikkauksesta huolimatta, aiheuttaa sen, että virheitä tulee ja kun niitä virheitä sitten alan korjaamaan niin koko kantapää menee enemmän ja enemmän solmuun ja silmukat tippuu ja niin edespäin. Sattuu vaaleammallakin langalla, mutta tumma lanka on kyllä hankala neulottava. Mun tarvii vaan muistaa, että neulon päivänvalossa niin hyvätulee tai jos illalla on pakko neuloo juuri kantalappua niin koko ajan pitää laskea ja pysyä rauhallisena. Silloin se onnistuu. Minä vaan hermostun heti kun kaikki ei mee niinkuin strömsöössä.

Jatketaan toisena päivänä.

Ihan mahtavaa. Aikalailla vaikeuksia eilen olikin, mutta yhtään en tiedä missä mätti. Lopulta annoin periksi enkä jaksanut tapella enää. Tämä on kolmas asia, jonka tänään tarkistin ja kaikki kolme toimivat, ainakin toistaiseksi, aivan mitteetta.

Uusi tietokone on käytössä ja on tää aika ihana verrattuna tuohon vanhaan, joka oli jo niin hidas että!!!!! Nyt syntyy asioita nopeessa tahdissa ja jää aikaa muuhunkin.

Keitin eilen ison kattilallisen vihanneslohikeittoa. Yöllä ennen nukkumaanmenoa keitto oli jäähtynyt ja sain pakkaseen peräti neljä täyttä kippoa ja jääkaappiin huomiseksi vielä yhden. Keitto maistui ihan ok, olin tyytyväinen. Minä kun en ole mikään ihme kokki niin aina ei tiedä mitä tapahtuu, mitä olen unohtanut tai missä muuten vaan mättää. Yleensä unohdan kattilan liedelle ja tulen tänne koneelle ja ah ja voi vasta haju saa mut juoksemaan keittiöön. Vielä ollaan tulipalolta säästytty. Tänään teen ehkä toisen kattilallisen ja tällä kertaa kesäkeittoa. Olen jo pitkään halunnut sitä ja maanantaina ostin tarvikkeet sitä varten. Kukkakaaligratiinin meinasin ihan ekana tehdä, mutta se onkin hiukan työläämpi tehdä, joten säästän sen viimeiseksi. Pakkasessa on kalkkunanakkeja ja ajattelin niistä vielä tehdä nakkikastikkeen ja bataatin ostin muussia varten. Kyselin hiukan kavereilta mitä mieltä ovat bataattimuussista ja sain sekä puoltavia että tyrmääviä vastauksia. Siispä teen niin, että laitan puoliksi bataattia ja puoliksi perunoita ja maistan tätä ihmettä sitten kun sen aika on.

Yhdet sukat sain valmiiksi kolmesta. Toista aloitin eilen ja neuloin jonkin verran jo vartta ja ehkä siksi tää vasen ranne ja peukku ovat pikkasen kipeitä. Peukulla ei saa tehdä mitään mihin vähänkään voimaa tarvitaan. No se vetryy ehkä päivän mittaan.

Minulla loppui talouspaperirulla tänään ja leikkasin siitä heti kuusi rinkulaa ja alan niihin lankamyssyjä väsäämään. Leikkasin aamulla, joten niitä pitää varmaan vielä tarkalla silmällä tutkia. Mutta kuusi pikkutonttua on sitten jossain vaiheessa tulossa. Eilen illalla tein myös valkoisesta nallelangasta yhden pienen tupsun. Aika ohkasta tää lanka on, joten teen vielä yhden tupsun seuraasta koosta ja katson kumpi sopisi paremmin tontuille. Niissä tupsulakeissa sitä aikaa sitten kuluukin. Sen sijaan kroppa syntyy nopeemmin.

Voisin laittaa hiukan kipugeeliä käteeni ja neuloa vaikka siinä tunnin. Sitten on roskut vietävä ja haettava posti. Kesäkeitto on myös niihin aikoihin laitettava alulle.

Tällaista tänään, ihanaa kun pääsin tänne taas.

Ostin sen sijaan viinirypäleitä ja pitkästä aikaa muutaman banaanin. Jääkaapissa oli vielä pari omenaa, että en ihan ilman hedelmiäkään ole. Pesin muuten jääkaapinkin. Olin sitä jo hyvän aikaa suunnitellut, mutta aina se vaan jäi ja jäi, mutta tänään pesin, kun uusia tarvikkeita tuli niin paljon, että hyvä oli siistiä kaappi ensin.

Tietokoneasiat selvisivät myös ja sain otettua paperille aikamoisen määrän salasanoja, jotka pitää vielä kopioida ja sitten viedä koneelle myös. Siinäkin tulee menemään paljon aikaa, mutta se on hyvä asia tehdä. Tää salasana, joka nykyään pitää joka riivatun paikassa olla ja joka riivatun asialle on asia, joka saa mut näkemään punasta hyvin äkkiä. No ehkä se helpottuu nyt, kun salasanat on järjestyksessä ja viimesimmät eikä tartte enää hakea viimesintä joka paperista.

Kello on nyt kymmenen yli puolenyön ja kohtapuoliin valun nukkumaan. Kisut tulee ehkä vielä iltapalalle ja menevät sitten omille nukkumapaikoilleen ulos ja minä pääsen uniapneamaskini kanssa nukkumaan.

Iltapäivällä maanantaina oli ystävän kanssa vähän puhetta sängystä, 160 cm leveästä. Siihen me kissojen kanssa talvella mahduttas tosi makeesti. Patja siihen ehkä pitäisi ostaa. No katsotaan nyt. Kun vanha sänky pitäisi sitten rahdata jonnekin.

Tänään sattui taas kaikenlaista. Sulatin pakkasen ja pesin ja putsasin jopa hiukan imuroinkin, ulkoapäin tietty. kun se oli sitten kuivunut laitoin koneen päälle ja menin hakemaan tavarat kylmiöstä. Kun tulin keittiöön tavaroineni ja olin jo avaamassa kantta totesin pakkasen olevan hirmu kuuman. Ryntäsin irrottamaan pistokkeet seinästä ja hälytin heti naapurin paikalle että räjähtääkö se nyt kun se on noin kuuma. Mutta ei kuulema räjähdä. Sisältä se kuulema oli ihan kylmä. No vähitellen sitten kuumuus tasaantui ja laitoin pistokkeen takaisin. Naapuri sano, jotta ei se liian kuuma ole ja johtuu varmaan sulatuksesta ja hääräämisestä sisuksissa. No hyvä sanoin olkoon sitten. Vähitellen sain tavarat takasin pakkaseen eikä vieläkään ole räjähtänyt.

Siinä sitten juteltiin naapurin kanssa vaikka mitä juttuja ja laitettiin kissujen lahjakin kuntoon niin tulivat taas valokuvat ja pienennykset puheeksi. Hän sitten neuvoi miten se tehdään ja missä se tehdään ja oltiin yhtä mieltä siitä, että koneeni on aivan kamalan hidas. Tuli uudet koneet puheeksi ja koska hän jo vuosia ja vuosia on pelannut koneitten kanssa niin sanoin, että ok sitten ostan heti uuden häneltä ja kaupat syntyi. Hän laittaa huomenna tämän koneen kuntoon ja ottaa vanhan koneen vaihdossa,tallentaa kaikki mun tuhannet kuvat muistitikulle ja sitten minä vaan maksan kaikesta. Nyt esimerkiksi kirjoitan tätä jo uudella koneella. Kuvia taas ei vielä tällä koneella ole, joten se saa odottaa huomiseen.

Hyttyset ne tykkääminusta aivan liian paljon. Käsivarressa on yksi patti, jonka kanssa pitää olla varovainen ettei siihen tule mätää, minä kun en raapimatta voi olla. 

Kissut ei kamalasti tykkää kun sataa koko ajan ja sataa kai koko ensi viikonkin. Toivottavasti ei. Miksikö? No siksi että tämä talo on jo vanha ja jos aina vaan satelee niin kestääkö katto ja seinät ja ovet. Ovet on nyt jo turvonneet. Kerran on jo välikattu jouduttu uusimaan sateen takia.

Kissut tulivat iltasyönnille molemmat. Saa nähdä menevätkö yöksi ulos vai saanko unikaverit viereeni ensi yöksi. Nyt huomiseen.

Sitten tulin pelkästään vuodatus.net kautta ja kirjauduin. Joskus asiat menevät vaan mahdollisimman vaikeen kautta. Eilen yritin sitten opetella sitä kuvien pienentämistä ja sain aikaiseksi pelkkää sotkua. Onneksi minulla on muutama oikein osaava henkilö, jotka sitten lopulta tulivat hätiin, mutta siltikään ei valmista tullut. Minun on vain opeteltava se juttu, koska tänne pitää kuvat pienentää.

Tänään olen pessyt kylppärin ja leiponut kakun, sellaisen omppukakun. Sellaisen, että taikinaan sekoitan omenaisia pieniä pieniä paloja ja kyllä, kyllä tuli hyvää. Äsken otin netistä ohjeen rouheisiin sämpylöihin ja niitä vielä leivon tänään.

Tällä kertaa saavat ikkunat ja ovet olla leivonnan aikana auki, koska on niin kuumaa edelleen, että keittiössä en voi olla jos suljen kaikki lävet. Jos menee pilalle niin sitten menee, ei maailma siihen kaadu ja huomenna sitten uudestaan.

Sukkaa olen pystynyt neulomaan hitaasti mutta varmasti niin, että äsken sain kantalapun tehtyä. Nämä mun kädet ja toinen ranne ovat aamuisin tosi kipeät ja jäykät eikä mistään meinaa tulla mitään. Sitten päivän aikana kädet vetreytyvät ja voin tehdä käsitöitä.

Ajatelkaa, huomenna on jo heinäkuun eka päivä. Illat pimenevät pikkuhiljaa, ilmat viilenevät ja ennenkuin huomataan on jo syksy ja luonto on kääriytynyt ihanaan ruskaan. Just ollaan päästy ihailemasta alkavan kesän luonnon kauneutta ja kohta se on historiaa. Kuitenkin Suomen luonto on kaunis. Minusta ulkomaille ei sen takia tarvitse mennä. Mutta se talvi, se on tietty kurjaa aikaa.

Jatkan myöhemmin, nyt pitää tehdä taikina.

No niin, nyt taikina saa nousta ja heti uutisten jälkeen teen pyörylät ja nekin saa sitten nousta 30 minuuttia. Saa nähdä mitä tästä tulee ja saa nähdä onko oikea käsi aamulla turvoksissa. Tällä kertaa en käyttänyt konetta vaan nyrkillä vaivasin vähän.

Huomenna ja sunnuntaina teen sitten niitä ruokalistoja, joitten perusteella maanantaina menen keskustaan ostamaan liki kahden viikon ruoka-ainekset.  Muuten nää kaksi päivää menee käsitöitä tehdessä. Sukkatilausta neulon ja jos vaan aikaa on niin virkkaan sitä uutta nallea, jota jo aloitinkin tässä mennäviikolla. Palaillaan.

Nyt tallensin jo osan mitä kirjoitin, ehkä se auttaa. Voi kamala, nyt kuuluu ukkosen jyrähtelyä. Voi, mutta meillä ei pitänyt ukkostaa eikä sataa tänään. No, mutta aika kuuma on, joten ymmärrän jos ukkonen jyrähtelee. Pieni sade saattaisi tehdä hyvää.

Kävin tänään kirjastossa. Siellä odotti neljä kirjaa ja otin vielä yhden hyllystä lisäksi. Luetteko paljon?? Minä luen yleensä keittiön pöydän ääressä aamuisin aamiaisella ja illalla päivällispöydässä. Ennenvanhaan luin myös olkkarissa ja sängyssäkin, mutta ne ovat jääneet. Sängyssä en osaa enää ollenkaa pitää kirjaa niin että näkisin mitään ja olkkarissa taas teen käsitöitä ja kuuntelen joko radiota tai äänikirjaa tai katson teeveetä. Viime mainittua vähemmän ja vähemmän.

Lupasin mennä maanantaina kaupungin keskustaan palveluautolla. Teen viikonlopun aikana itselle ruokalistoja ja katson mitä niihin ruokiin sitten tarvitsen. Tänään ostin porkkanapussin, perunapussin, kurkkuja ja omenoita ja teen niistä salaatintapaista kasvispihvien kanssa syötäväksi. Ostin kyllä myös vihersalaatin, porkkanaraastetta yhden kipollisen ja caesar-salaattipussin. Nyt on vihreetä. Tänään on vielä kalasoppaa. Pakkasessa on vain pari kippoa perunavihanneskanajauhelihalaatikkoa, josta ei tullut mitenkään erikoista syötävää. Huonointa varmaankin mitä ikinä olen tehnyt. Siksi teen nyt näitä ruokalistoja etukäteen. Otan netistä ohjeita ja sovellan ne minulle sopiviksi ja katson mitä löytyy kaapista ja mitä pitää ostaa.

Tämä systeemi on siksikin tärkeetä tässä kuussa, koska nyt on paljon maksettavaa. On laskuja jonkin verra, ei paljon onneksi, on kaksi kela-taksi matkaa, on maksettava trimmerinhaltijalle, joka putsaa taka- ja etupihan ja jos suostuu niin vielä mattojen pesusta ja kissankopin kunnostamisesta.

Itse pesen kissojen pikkumatot, kun voin pestä ne pesuhuoneessa B-talossa, jossa on iso allas. Suurempia mattoja kädet ei kyllä kestä pestä. Pienet menee siksi, että voin pestä vaikka yhden kerralla ja sitten lepuuttaa kättä. Vasen käsi ja ranne on kyllä kovin kipeä. Kipugeeli ei auta, mutta ensi kuussa pystyn lunastamaan lääkkeet, jotka lääkäri minulle määräsi.

Tänään tuli postin kautta paketti Peten koiratarvikkeesta. Ostin kissoille raapimispuun yhdellä petillä. Jos se tuntuu kelpaavan niin ostan vielä toisen ettei kisuille tule tappelua. Ostin niille myös pienen raksupussin ja ison sheba-ruokalaatikon. Tämä siksi, että kisuilla on synttärit. Minni täyttää muistaakseni 13 vuotta ja Väinö sitten 12 vuotta. Sitten kisut saavat vähälaktoosista kermaa mistä ne kovin tykkäävät.

Tänään kisut viihtyvät ulkona. Eilen olivat vuoronperään sisällä nukkumassa koko päivän. Päivät on erilaiset.

Tänään on siis opeteltava kokoamaan tuo raapimispuu ja opeteltava valokuvien pienennys, jotta saan vähitellen tänne valokuviakin. Tykkään valokuvata. En ole mestari, mutta joistakin omista kuvista tykkään tosi paljon ja se kannustaa ottamaan aina vain uusia ja uusia kuvia.

Nyt jatkan tätä päivää opettelulla. Hyvää torstaipäivän jatkoa.

Minulla on siis nyt kaksi kissaa, Minni Mammuli jaVäinö Vilkas. Väinö on Minnin pentu ja niillä on vain vuoden ikäero. Minni ja Väinö ovat asuneet tällä asuntoalueella koko ikänsä. Ne täyttävät tässä kuussa 13 ja 12 vuotta. Olen ostanut Shebaa ja upouuden raapimispuun niille synttärilahjaksi. Katson käyttävätkö raapimispuuta ja jos käyttävät ostan toisen vielä, niin., että kummallakin on omansa.

Minä olen kissojen kolmas omistaja. Ensin oli nuori pariskunta + lapset, mutta tuli allergia, jolloin lasten isoisä otti kissat hoteisiinsa. Niin kului vuosia. Tunsin kaikki. Kun isoisä alkoi vanheta niin sanoin kerran, että ei hätää otan kissat kotiini ja hoiviini jos isoisälle sattuu jotain. Nyt kissat ovat minulla kolmatta kesää eli ovat tulleet minulle kesällä 2021, jolloin isoisä oli jo joutunut sairaalaan ja pian sen jälkeen kuoli.

Minulla oli silloin myös Paavo- kissa. Nyt Paavon kuolemasta on jo puolitoista vuotta. Ikävä on kova edelleen. Paavo oli hyvin kiltti ja ystävällinen kissa.

Näistä kahdesta Väinö on kulkija ja sillä on aina jokin pieni vamma jossain, mutta tämän kevään Väinö sairasti tosi pahasti ja luulin sen jo menehtyvän. Sitkeä kissa Väinö on ja selvisi. Edellisen kevään Minni-kissa sairasti koko kevään ja sain soitella lääkärille yhtenään, mutta niin vain Minnikin selvisi.

Minni on rauhallinen ja on pysytellyt takapihalla aika hyvin. Minni sai oman kopin viime kesänä ja siellä se viihtyi niin pakkasilla kuin viileilläkin ilmoilla. Kuumalla Minni menee spirea-aidan sisään, siellä on viileetä. Väinöllä taas on oma paikka hiukan kauempana. En ole siellä vielä käynytkään katsomassa millainen paikka se on. Naapuri vaan kertoi, että Väinö kulkee heidän ohi aina nukkumapaikalleen. 

Talvella kisut olivat tietty paljon sisällä, mutta kissanhiekkaa ei ole kulunut kuin ihan eka kesänä. Sen jälkeen tarpeet on tehty ulos kesät talvet. 

Elämäni kolme kovaa koota ovat kissat, kirjat, käsityöt. Näistä lisää toisella kertaa. Kohta katson tv:stä ohjelman nimeltä Castle star-kanavalta.

Voi juku nyt ukkonen jo jyrähtelee. Yksi kisu tuli sisälle, toinen on vielä ulkona.

Laitan koneen pois vähäksi aikaa.