Olen yrittänyt löytää edes jonkun blogin, jota voisi seurata ja kommentoida, mutta kaikki ne on ikivanhoja. Uudet on taas ihan eri planeetalta. Harmittaa. Luulin, että täältä voisi löytyä, mutta ei.

Heipat, täällä ollaan taas. Kokeilen näitä kuvia laittaa. Opin pienentämään jo, mutta uuden tietokoneen kanssa on vähän tenkapååta tullut kuvien kanssa. Entiseen olin jo tottunut niin uudella koneella tuntuu kaikki kuvat olevan ihan eri lailla ja joudun varmasti pitkän aikaa kokeilemaan ja soveltamaan kuvia ja systeemiä niin että kaikki sujuu nopeasti ja ongelmitta. Nyt ei suju.

Sain tänne jonnekin 4 valokuvaa. Kirjakuvaa. Olen lähiaikoina lukenut kolme kirjaa, joista tykkäsin tosi paljon ja yhden jota en lukenut alkua pitemmälle.

Ekana luin Asta Ikosen kirjan RAKKAUTTA RÖTTELÖSSÄ. Pääosassa on Anni, joka perii sedältään siirtolapuutarhamökin. Velipuoli Jopi auttaa mökin remontoinnissa. Naapurissa asustavat Sofia ja Juuso. Nämä kaksi pariskuntaa ovat suurinpiirtein samanikäisiä. Molemmilla oli sama äiti mutta eri isä.No siinä käy nyt niin, että nämä neljä viihtyvät hirmu hyvin yhdessä ja ovat salaa ihastuneet toisiinsa, mutta Anni ja Jopi luulevat, että Juuso ja Sofia seurustelevat ja toisinpäin Juuso ja Sofia luulevat, että Anni ja Jopi ovat pari. Paljon tapahtuu, yhdessä tehdään kaikkea kivaa ja vasta kirjan lopussa alkaa hommat sujua ja asiat selkiytyä. Remontit edistyvät, mutta miten Kaleva ja Altti sitten mahtuvat kuvioihin.

Aivan kevyttä, huoletonta ja helppoa lukemista ja hyväntuulista ja mikä minua eniten kiehtoo on onnellinen loppu vai onko?! Lukekaa toki.

Asta Ikoselta on tätä kirja ennen ilmestynyt kirjat RAKKAUTTA RAPPUKÄYTÄVÄSSÄ, RAKKAUTTA RANTAHUVILASSA, RAKKAUTTA JA RUISKUKKIA SEKÄ RAKKAUTTA RATIN TAKANA.

Nicolas Barreau ranskalainen kirjailija. Häneltä ovat ilmestyneet kirjat RAKKAUSROMAANIN RESEPTI, PIENI ELOKUVATEATTERI PARIISISSA, MEILLÄ ON AINA PARIISI JA NYT TÄMÄ, JONKA LAINASIN PIENTEN IHMEIDEN KAHVILA.

Pienten ihmeiden kahvila ei kolahtanut minulle, joten jätin lukematta tällä kertaa. Joskus myöhemmin saattaa kolahtaa. Kirja kertoo Nelly Delacourtista, jonka rakkaus päättyy kyyneliin ja elmä näyttää synkältä. Hän löytää isoäidilleen kuuluvasta kirjasta viittauksen Venetsiaan ja sanat RAKKAUS VOITTAA KAIKEN , lähtee Venetsiaan selvittämään mitä nämä sanat oikein tarkoittivat hänen isoäidilleen, mikä oli hänen salaisuutensa.

Matkalla hän päätyy taianomaiseen pieneen kahvilaan, kohtaa hurmaavan nuoren miehen ja mitä sitten tapahtuu. Lukekaa ja ihmetelkää.

Seuraavana luin MAIJA KAJANNON kirjan MITTOJA JA TILAUSTÖITÄ. Kirjan päähenkilö on Titta, mainostoimiston projektipäällikkö. Hän tekee töitä niska limassa, on hyvä työssään, mutta ei osaa pitää puoliaan. Kiitokset hyvästä työstä menevät aina jollekin toiselle. Titta yrittää ja yrittää ja tekee enemmän ja enemmän töitä, mutta sitten tapahtuu jotain ja tilanteet muuttuvat. Titan isoäidillä on rintamamiestalo, torppa, joka on huonossa kunnossa ja jota hänen äitinsä ja tätinsä aikovat rempata ja myydä. Wauuu, Titta lupautuu hoitamaan rempan oman työnsä ohella. Helppoa se ei tule olemaan, mutta hyvä puoli asiassa on se, että rahoitus on remppaa varten kunnmossa, koska torppaa on usein vuokrattu ja ne rahat on pantu kaikki talteen.

No, sitten pitäisi kuitenkin saada joku tekemään varsinaisen työn, koska Titta ei tietenkään voi olla siellä kuin silloin tällöin muutamia päiviä kerrallaan, vapaapäiviä pitäen ja viikonloppuisin tietenkin ellei töitä ole paljon niin että ylitöissä pitäisi olla.

Remppamies on sitten Mika nimeltään ja tuntuu olevan niin hyvä työssään, että Titta voi huoleta jättää torpan Mikan hoiviin kun itse on töissä kaupungissa.

Titan työpaikalla sattuu kaikenlaista ja lopulta ja viimeinkin Titta irtisanoutuu ja asettuu torpalle, haluaa jäädä sinne loppuelämäkseen - ehkä. Mitä muuta sen jälkeen tapahtuu niin lukekaa ja nauttikaa. 

Tänään aamulla luin loppuun kirjan KULMAKAUPPA COCLEBERRY BAYSSA, jonka on kirjoittanut Nicola May. Nicola May on englantilainen kirjailija, joka on kirjoittanut ainakin 15 romaania ja saanut useita palkintojakin. Kulmakauppa Cocleberry Bayssa on eka sarjassa, johon kuuluu neljä kirjaa. Toinen osa lienee SALAISUUKSIA COCLEBERRY BAYSSA, mutta sitten on vielä kahvila cocleberry bayssa ja joulu cocleberry bayssa joitten järjestystä en tiedä.

No, mutta päähenkilö on Rosa Larkin. Häne perii kulmakaupan Cocleberry Bayssa. Kukaan ei tiedä kuka lahjoittaja on. Asianajajakaan ei tiedä lahjoittajan nimeä. Kummallista, mutta Rosa, joka juuri on saanut potkut työstään päättää lähteä Devoniin katsomaan mitä on perinyt. Rosa sanoo heipat vuokraisännälleen ja hyvälle ystävälleen Joshille, ottaa mäyräkoiransa Hot Dogin mukaansa ja lähtee matkaan. Kirja on hulvaton aivan hulvaton ja ihana. Yhteisöllisyys on huipussaan ja salaisuudet alkavat hahmottua vai alkavatko. Ainakin yllätyksiä on luvassa niin Rosalle kuin lukijoillekin. Lukekaa ihmeessä. Suosittelen.

Näitä kirjoja haluan suositella jos remppa-aiheista tykkäätte. Minä tykkään lukea tällaisia kirjoja, jotka ovat lämminhenkisiä, täynnä huumoria, jossa on koiria tai kissoja mukana ja jotka ovat yllätyksiä täynnä. Täytyy sanoa vielä tästä viimeisimmästä, että lopun yllätys oli mahtava, en mitenkään pystynyt arvaamaan mitä tuleman pitää.

Synkähkön iltapäivän jälkeen aurinko paistaa edelleen vaikka kello on jo kohta puoli kymmenen illalla. Huomennakin lienee kaunispäivä ellei aamun sadetta oteta huomioon. Jos se nyt meillä sataa. Jos on kaunista voisin pestä ikkunoita takapihalla.

No kaikke mukavaa viikonloppuunne.

 

Voi että!!!! Tänään olen saanut tehtyä kaiken sen mitä aamupäivällä fundeerasin ehkä tekeväni.

Kuitit ja kirjeenvaihto nätisti mapeissaan. Etu- ja takapihalla kävin siistimässä paikkoja nurmen leikkuun jäljiltä ja äsken vein vielä roskunkin.

Ihan mukavaa kun joskus on näitäkin päiviä, että kaikki sujuu noin suhtkoht mallikkaasti.

Mutta yksi kompastuskivi on!!! Sukan kantapää ei nyt onnistu millään. Tummanharmaa ohut lanka ja mun aika huono näkö leikkauksesta huolimatta, aiheuttaa sen, että virheitä tulee ja kun niitä virheitä sitten alan korjaamaan niin koko kantapää menee enemmän ja enemmän solmuun ja silmukat tippuu ja niin edespäin. Sattuu vaaleammallakin langalla, mutta tumma lanka on kyllä hankala neulottava. Mun tarvii vaan muistaa, että neulon päivänvalossa niin hyvätulee tai jos illalla on pakko neuloo juuri kantalappua niin koko ajan pitää laskea ja pysyä rauhallisena. Silloin se onnistuu. Minä vaan hermostun heti kun kaikki ei mee niinkuin strömsöössä.

Jatketaan toisena päivänä.

Ihan aluksi täytyy sanoa, että tänne tulo sujui kuin tanssi. Eilen nimittäin en päässyt koko päivänä. Nyt pääsin yhdellä napin painalluksella. Olen hyvin kiitollinen ja onnellinen. Ja huomaatteko, että yksi valokuvakin on jo onnistuneesti pienennetty. 

Ihan mahtavaa. Aikalailla vaikeuksia eilen olikin, mutta yhtään en tiedä missä mätti. Lopulta annoin periksi enkä jaksanut tapella enää. Tämä on kolmas asia, jonka tänään tarkistin ja kaikki kolme toimivat, ainakin toistaiseksi, aivan mitteetta.

Uusi tietokone on käytössä ja on tää aika ihana verrattuna tuohon vanhaan, joka oli jo niin hidas että!!!!! Nyt syntyy asioita nopeessa tahdissa ja jää aikaa muuhunkin.

Keitin eilen ison kattilallisen vihanneslohikeittoa. Yöllä ennen nukkumaanmenoa keitto oli jäähtynyt ja sain pakkaseen peräti neljä täyttä kippoa ja jääkaappiin huomiseksi vielä yhden. Keitto maistui ihan ok, olin tyytyväinen. Minä kun en ole mikään ihme kokki niin aina ei tiedä mitä tapahtuu, mitä olen unohtanut tai missä muuten vaan mättää. Yleensä unohdan kattilan liedelle ja tulen tänne koneelle ja ah ja voi vasta haju saa mut juoksemaan keittiöön. Vielä ollaan tulipalolta säästytty. Tänään teen ehkä toisen kattilallisen ja tällä kertaa kesäkeittoa. Olen jo pitkään halunnut sitä ja maanantaina ostin tarvikkeet sitä varten. Kukkakaaligratiinin meinasin ihan ekana tehdä, mutta se onkin hiukan työläämpi tehdä, joten säästän sen viimeiseksi. Pakkasessa on kalkkunanakkeja ja ajattelin niistä vielä tehdä nakkikastikkeen ja bataatin ostin muussia varten. Kyselin hiukan kavereilta mitä mieltä ovat bataattimuussista ja sain sekä puoltavia että tyrmääviä vastauksia. Siispä teen niin, että laitan puoliksi bataattia ja puoliksi perunoita ja maistan tätä ihmettä sitten kun sen aika on.

Yhdet sukat sain valmiiksi kolmesta. Toista aloitin eilen ja neuloin jonkin verran jo vartta ja ehkä siksi tää vasen ranne ja peukku ovat pikkasen kipeitä. Peukulla ei saa tehdä mitään mihin vähänkään voimaa tarvitaan. No se vetryy ehkä päivän mittaan.

Minulla loppui talouspaperirulla tänään ja leikkasin siitä heti kuusi rinkulaa ja alan niihin lankamyssyjä väsäämään. Leikkasin aamulla, joten niitä pitää varmaan vielä tarkalla silmällä tutkia. Mutta kuusi pikkutonttua on sitten jossain vaiheessa tulossa. Eilen illalla tein myös valkoisesta nallelangasta yhden pienen tupsun. Aika ohkasta tää lanka on, joten teen vielä yhden tupsun seuraasta koosta ja katson kumpi sopisi paremmin tontuille. Niissä tupsulakeissa sitä aikaa sitten kuluukin. Sen sijaan kroppa syntyy nopeemmin.

Voisin laittaa hiukan kipugeeliä käteeni ja neuloa vaikka siinä tunnin. Sitten on roskut vietävä ja haettava posti. Kesäkeitto on myös niihin aikoihin laitettava alulle.

Tällaista tänään, ihanaa kun pääsin tänne taas.

Taisi just viedrähtää tiistain puolelle. On ollut aika touhupäivä. Aamupäivä kului kaupungin keskustassa ruokaostoksilla. Niistä ostoksista ehdin tänään tekemään lohipalat uunissa ja hyvin onnistuivat. Söin niitä ja ostamastani salaatista puolet. Tänään sitten myöhemmin teen jotain muuta ja toivottavasti saan pakkaseenkin jotain uutta. Mansikoita oli vain yhdessä paikassa r-kioskin pihassa, mutta mulla ei sillon ollut yhtään käteistä, joten mansikat jäi ostamatta.

Ostin sen sijaan viinirypäleitä ja pitkästä aikaa muutaman banaanin. Jääkaapissa oli vielä pari omenaa, että en ihan ilman hedelmiäkään ole. Pesin muuten jääkaapinkin. Olin sitä jo hyvän aikaa suunnitellut, mutta aina se vaan jäi ja jäi, mutta tänään pesin, kun uusia tarvikkeita tuli niin paljon, että hyvä oli siistiä kaappi ensin.

Tietokoneasiat selvisivät myös ja sain otettua paperille aikamoisen määrän salasanoja, jotka pitää vielä kopioida ja sitten viedä koneelle myös. Siinäkin tulee menemään paljon aikaa, mutta se on hyvä asia tehdä. Tää salasana, joka nykyään pitää joka riivatun paikassa olla ja joka riivatun asialle on asia, joka saa mut näkemään punasta hyvin äkkiä. No ehkä se helpottuu nyt, kun salasanat on järjestyksessä ja viimesimmät eikä tartte enää hakea viimesintä joka paperista.

Kello on nyt kymmenen yli puolenyön ja kohtapuoliin valun nukkumaan. Kisut tulee ehkä vielä iltapalalle ja menevät sitten omille nukkumapaikoilleen ulos ja minä pääsen uniapneamaskini kanssa nukkumaan.

Iltapäivällä maanantaina oli ystävän kanssa vähän puhetta sängystä, 160 cm leveästä. Siihen me kissojen kanssa talvella mahduttas tosi makeesti. Patja siihen ehkä pitäisi ostaa. No katsotaan nyt. Kun vanha sänky pitäisi sitten rahdata jonnekin.